Päivä 10 - Shoppailua Lyonissa

   Täysin koomassa nukutun yön jälkeen oli hyvä alkaa pakkaamaan tavaroita hotellin vaihtoa silmällä pitäen. Joimme rauhassa kahvit ja kaikessa rauhassa touhusimme kun yhtäkkiä oveen koputettiin. Tommi meni avaamaan ja siellä oli siivooja kysymässä ranskaksi olemmeko lähdössä vai tuleeko hän myöhemmin. Sanoimme, että 30 minuuttia menee vielä. Parin minuutin jälkeen puhelin soi huoneessamme ja Tommi meni vastaamaan. Tällä kertaa soittaja osasi englantia ja ilmoitti meille, että huone pitäisi luovuttaa kello 10:00. Kello oli 10:30. Tuli kiire, mutta ainakaan respan nainen ei kertonut jos lisämaksua veloitettiin. Sen näkee vasta suomessa kun Tommi pääsee näkemään luottokorttinsa tiliotteen. Jätimme upean neljän tähden hotellin haikein mielin, mutta onnellisena uuden hotellin keskesistä sijainnista.

   Päätimme tallustella uudelle hotellille, että näemme vähän Lyonin kaupunkia samalla. Vaikuttaa todella mukavalta paikalta. Ihmiset ovat huomattavasti ystävällisempiä kuin Pariisissa, jossa paikalliset ovat ilmeisesti totaalisen kyllästyneitä turisteihin. Toki täälläkin turisteja näkyy, mutta huomattavasti vähemmän kuin paikallisia. Tämä kaupunki on Ranskalaisen ruuan mekka. Ranskalaisetkin matkaavat tänne syömään jopa Pariisista asti. Täällä on kuitenkin sellainen eriskummallinen käytäntö, että ruokaa ei saa klo 15 ja 19 välillä.

   Uuden hotellihuoneen saanti venyi vähän ilmeisesti siivouksen takia ja jouduimme kiertämään reissuvaatteissa muutaman tunnin ajan. Onneksi kuitenkin saimme jättää rinkat odottamaan hotellille. Suuret säästöt silmissä kimaltaen, Elina suuntasi apteekkiin etsimään Vichy-merkin tuotteita (ovat halvempia täällä kuin Suomessa) ja taas olimme vihaisen näköisen ovivartijan silmätikkuna.    Apteekin jälkeen kiertelimme keskustan aluetta huonetta odotellessa ja kerkesimme löytämään meille ystävällisen ja kotoisan pikkukahvilan jonne varmasti palaamme toisenkin kerran. Kahvila sijaitsi rauhallisella alueella ja nautimme hiljaisuudesta vilkkaan Pariisin jälkeen. Tommin cappuccino oli tosi hyvää ja Elina sai tervan makuisen? teensä omaperäisessä koottavassa kupissa. Tästä suuntasimme kauppoihin ja ensimmäisenä Tommin silmiin osui whisky lodge, joka oli kuin taivas whiskyn ystäville. Varmaan kaikki maailman whiskyt lattiasta kattoon ylettyvillä lasivitriineissä ja jokaisella seinällä. Sinne ainakin Tommi palaa takaisin, mutta joutuu tyytymään kuljetuskapasiteetin takia pieneen näytepakettiin jossa oli 3 pienehköä pulloa eri vuosilta vanhimman ollessa 25 vuotias.

Kuppikannu kahvilassa.

Whiskyhyllyt kiertävät huoneen.

   Mitä syvemmälle keskustaan suuntasimme, sitä enemmän silmissä alkoi vilahdella eri  tunnetujen ja vähemmän tunnettujen vaate- ja kenkämerkkien liikkeitä -70%  SOLDES -alennuskylteillä varustettuina. Houkutus shoppailla oli suuri, mutta tieto siitä että ostokset on pakko rehata selässä kotiinkin, harmittavasti hiljensi halua ostaa kauppoja tyhjiksi. Ranskassa alennusmyynnit alkavat vasta heinäkuussa. Tämä kaupunki on varmasti yksi himoshoppajien unelmakaupungeista. Ihan täysin tyhjin käsin emme shoppailukaduilta päässeet takaisin hotellille, vaan Elina löysi itselleen asukokonaisuuden ranskalaiseen tyyliin ja Tommikin löysi itselleen hyvän pikkutakin. Kaupoissa osa myyjistä vaihtaa ranskankielen melko sujuvasti englantiin, osa myyjistä taas luottaa kehonkieleen itsepäisesti ranskaa hölöttäen.

   Kun saavuimme takaisin Grand hotel de la Paix - hotellille todella ystävällinen henkilökunta pahoitteli huoneen viivästymistä antamalla alennusta vähentämällä "turistiveron" hotellin hinnasta. Tätä samaa turistiveroa ehkä kuvittelivat hyödyntävänsä myös monet liikkeet Pariisissa. 3 euron täytetty sämpylä, saattoikin yllättäen olla kassalla 3,50 ;  kassa saattoi antaa "vanhingossa" väärin takaisin ja mm. Subwayssa ostaessamme 2 täysin samanlaista patonkia, toinen maksoi 60 senttiä enemmän. Jos haluaa pitää erittäin tarkkaa linjaa matkabudjetin kanssa Pariisissa, kannattaa itse laskea ostosten hinnat ennen kassalle menoa ja/tai kysyä tuotteiden hinnat etukäteen, vaikka niissä olisi hintalappu. Pikkurahoja? kyllä, mutta periaatekysymys! Ainakin toistaiseksi Lyonissa hinnat ovat pitäneet paikkansa. 

   Nyt on lomaa takana 10 päivää ja tuntuu, että olisimme olleet lomalla kuukauden. Kai se johtuu siitä, että maisemat muuttuvat kokoajan ja uusia asioita, kieliä ja kulttuureita tulee kokoajan lisää opittavaksi. Tämä on ollut aika ajoin todella stressaavaa ja koti-ikäväkin on jo molemmilla välillä painanut, mutta on tämä sen arvoista!

Hotellimme sijaitsee erittäin keskeisellä paikalla. Näkymä huoneemme ranskalaiselta parvekkeelta.

   Kävimme vielä vähän kiertämässä lähellä olevia terasseja ja juomassa pari lasia viiniä. Mukavaa oli. Nyt menemme nukkumaan. Au revoir! Ranska on hieno maa!

T & E