Päivä 11 - Matkan puolivälissä

   Tänä aamuna nukuimme pitkään, mutta se ei haitannut, koska aamulla ulkona satoi vettä. Elina järjesti Tommille verenpaineta nostattavaa ohjelmaa yöllä hokemalla, että emme ole huoneessa kahdestaan. Koko kehoa päästä varpaisiin kutisi suunnattomasti ja Elina oli varma, että kutina johtui ötökkävieraista vuoteessa. Ei auttanut kun tutkia peitot ja lakanat läpi, mutta mitään ei löytynyt. Syynä mahtoikin olla lakanoiden pesussa käytetty pesuaine. Patjat tuntuvat muutenkin omituisilta, sillä kovaan patjaan jäi nopeasti kehon muovaava kuoppa.


   Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, kävimme kahvilla ja Tommi shoppaili whisky-puodissa ja selvitti että liikkeessä oli yli 1400 eri whisky-konjakki-rommi-laatua. Whiskykaupan jälkeen päädyimme yllättäen taianomaiseen peli-ja lelukauppaan. Peli-ja lelukauppa oli jaoiteltu tarkasti eri lelujen ja pelejen mukaan 3 eri kerrokseen. Tällaisia kauppoja Elina toivoisi myös Suomeen. Kaupasta tarttui mukaan noppia ja Yam's-peli, jonka säännöt jäivät hieman epäselviksi myyjän englanti-ranska-selostuksen jälkeen...

   Tämän jälkeen lähdimme tallustelemaan sillan yli vanhaan kaupunkiin. Toiveenamme oli löytää kaupunkiin rakennettuja salakäytäviä sekä roomalaisaikainen teatteri. Vanhan kaupungin kadut olivat erittäin kapeita ja monihaaraisia ja korkeuserot olivat yllättäviä. Yhtäkkiä huomasimmekin hikipäissämme kipuavamme yhä korkeammalle kaupungin katuja. Kadut vain jatkuvat ja jatkuvat, eikä niiden kipuamista voinut jättää kesken, sillä uteliaisuus siitä milloin huippu tulee vastaan oli suuri. Huipulta löytyikin toivomamme roomalaisaikainen teatteri (tai se mitä siitä oli jäljellä) sekä raunioita roomalaisaikaisesta kyläkeskittymästä. Raunioista ilmeni, että roomalaiset rakensivat erittäin pienikokoisia rakennuksia joissa oli matalat oviaukot. Olivatko hurjat gladiaattorit 150cm pituisia?

    Raunioilta avautui upea näköala kaupunkiin ja vieressä kohosi vaalea kirkko: Lyonin Notre Damen Basilika. Basilika siis tarkoittaa Kreikan ja Rooman ajan arkkitehtuurille tyypillistä rakennustyyppiä, jossa suorakulmaisen muotoiseen rakennukseen on rakennettu vähintään kolme laivaa, joista keskimmäinen on muita korkeampi. Selkeämmin: kirkossa oli eri kerroksia ja se näytti ulkoapäin kaukaa katsottuna selällään makaavalta elefantilta. Kirkon ulkonäkö herätti mielenkiinnon, mutta emme ikinä arvanneet miten sanoinkuvaamattoman upea se olisi sisältä. Kirkon katto ja lattia oli peitetty miljoonista mosaiikkipalasista koostuvilla taideteoksilla. Kaikkialla kimalsi ja katsottavaa oli niin paljon, että heti sisäänpäästymme oli pakko istahtaa alas. Mitä kauemmin kirkkoa katseli sitä enemmän katosta ja seiniltä alkoi erottua erilaisia eläin-ja kasvisymboleja sekä taidokkaita koristekiemuroita. Kirkon pihalta avautui panoraamanäköala kaikkialle Lyonin kaupunkiin. Jos ei halua hikipäissään kiemurrella pikkukujilla, huipulle ja aivan kirkon pihalle pääsee myös pienellä vaijerivaunulla metrolipun (1,70e) hintaan. Matkasimme tuolla vaunulla takaisin vanhan kaupungin metroasemalle.

La Basilique Notre Dame de Fourviére

  Lyonin kaupunki jakautuu moneen osaan kahden kaupunkia läpäisevän joen vuoksi (Le Rhône ja Saône). Keskusta on jokien välissä, vanha kaupunki taas joen toisella puolella. Vanha kaupunki  on alueelta turistioppaiden mukaan opiskelijoiden suosiossa ehkä hieman edullisimpien asuntojen vuoksi.  Lyonissa on myös suurehko asuinalue, jossa asuu hyvin vähän jos lainkaan alkuperäissyntyisiä ranskalaisia sekä kokonaan businekselle omistettu alue, business district.

Näköala Notre Damen pihalta.

   Huomenna toivomme löytävämme tänään vielä hukassa olleet salaiset käytävät vanhan kaupungin puolelta. Jos keli suosii, tarkastamme myös valtavan eläintarhan!


T & E