Päivä 12 - Kahvia ja salakäytäviä

   Tänään on ollut ihanan kiireetön päivä. Elina kiskoi Tommin sängystä suht aikaisin, vielä aamuaikaan nukkuvaan vanhaan kaupunkiin kävelylle. Matkalla testasimme ranskalaiseen tyyliin cappuchinon ja espresson matkan varrella olevassa kahvilassa. Ranskalaiseen aamuun kuuluu kahvilahavainnoinnin mukaan espresso ja croissant. Pelkkää kahvia (cafe au lait = kahvi maidolla) emme ole nähneet kenenkään tilaavan. Kahviloissa on mukava tarkkailla paikallista kahvilakulttuuria ja oppia uusia kassalla asiointiin sopivia lausahduksia ja sanoja. Hetken kuluttua kahvittelustamme alkoi sataa, joten päädyimme sateensuojaan seuraavaan kahvilaan. Kahvilaa pyöritti ystävällinen myyjä, jota ei yhtään haitannut muka-ranska-sössötyksemme vaan hän palveli sujuvasti kehonkielellä hymyillen. Tommi tilasi herkullisen vadelmaleivoksen ja cappucino-vaihtoehdon puuttuessa päätti testata nyt sitä cafe au lait kahvia. Makutuomio: kuin suomalainen kahvi, mutta maultaan voimakkaampi. Kahvi tarjoiltiin espresso-kupposessa. Kaikki kahvilan tuotteet olivat luultavasti puodissa leivottuja ja täysin tuoreita. Jauhotettu leipuri kurkisti välillä kassaseinän takaa ojentaen lämpimiä leivoksia ja patonkeja myyjille. Kahvittelu oli niin mieluisa (ja edullinenkin) kokemus, että sen nimi "Chez Jules" täytyy laittaa muistiin ! 

Tommi kahvittelemassa

     Sade lakkasi ja pääsimme jatkamaan matkaa vanhan kaupungin kaduille. Monet liikkeet olivat vielä kiinni, mutta se ei haitannut, sillä kadut olivat tyhjät ja hiljaiset ja saimme nauttia kauniista rakennuksista ilman pelkoa törmäämistä vastaantuleviin turisteihin.

    Pienen tutkimusmatkan ja muutamien rappusten jälkeen löysimme "Les Traboules" - salakäytäviä, jotka ovat siis asuinrakennusten sisällä kulkevia käytäviä. Käytävät yhdistävät useita rakennuksia toisiinsa. Aikoinaan käytäviä käyttivät silkkikauppiaat kun he halusivat kuljettaa silkkituotteet turvallisesti kauppaan ja sieltä pois. Salaisia käytäviä uskotaan olevan noin 400 Lyonissa, mutta vain muutamat niistä ovat avoinna yleisölle. Löysimmekin ensin ei-julkisen käytävän ja hiippaillessamme varovasti mutta kiinnostuneen näköisenä talojen sisäpihalla, ystävällinen talonasukas avasi meille lukollisen portin ja pääsimme tutkimaan käytävää paremmin.

Lukittu salakäytävä.

   Löysimmepä myös entisajan avoimen viemäristön, joka sai  Elinan niskavillat niin pystyyn, että kipuaminen viemäriä ylöspäin nopeutui yllättävään vikkelästi (ja äänekkäästi) puolen välin jälkeen "Yök, hyi, Mikä tää haju on? kuollut lintu!!" Ei siitä enempää ja Tommilla oli hauskaa.


  Tarkoituksenamme oli ruokailla klo 12-14 ennen kuin "kielletty ruoka-aika" alkaisi, mutta kaupunki kiinnosti meitä taas kerran niin paljon, että päädyimme miniatyyrimuseoon. Museossa oli aitoja eri elokuvissa (mm. Kuudes aisti, Terminator, The Parfume, Alien..) käytettyjä miniatyyrihuoneita sekä -välineistöä ja maskeja. Videolta saimme nähdä kuinka leikkimökin kokoiset hollywood talot tuhoutuvat pienoislennokin alla aidon näköisesti. Elina, joka usein on tuhahdellut leffojen aikana "Höh, tietokoneella tehty!" sai ainakin aivan uutta näkökulmaa elokuviin. Lavasteet eivät olekaan tietokoneanimaatioita, vaan erittäin taidokkaasti käsintehtyjä miniatyyrihuoneita ja rakennuksia. Museossa oli näytillä myös kauhuelokuvissa käytettäviä upeita maskeja ja ihmisiltä näyttäviä nukkeja. Museon viimeisessä kerroksessa oli kansainvälinen miniatyyrihuone-näyttely, jossa taiteiljat ovat todellakin tehneet parastaan erilaisten huoneiden luomisessa. Täysin aidontuntusia minihuoneita olisi mielellään katsellut vaikka kuinka kauan, mutta matkaa oli jatketttava.

Nämä oli isompia kuin mitä elokuvassa näyttää.

Miniatyyri porraskäytävä. Oviaukko on ehkä noin 15 cm korkea.

Miniatyyri. Oviaukko on noin 15 cm korkea.

Miniatyyri. Huono on noin metrin syvä.

Aidot lavasteet elokuvasta Perfume.

Alien. Täysikokoinen ja aito elokuvassa käytetty robottialien.

Miniatyyri. Noin metrin syvä huone.

Miniatyyri. Noin puolitoista metriä syvä huone.

Miniatyyri. Noin metrin syvä huone.

Museon nimi on Musée Miniature Et Cinéma (60 rue Saint Jean) ja sinne on 9e pääsymaksu. Suosittelemme.

   Paluumatkalla hotellille käväisimme muutamassa pikkupuodissa. Jo 2 päivän jälkeen olemme oppineet kaupungin tavoille. Tai sanotaanko niin, että paikalliset ovat hyviä kertomaan kehonkielellä, että paikalliset tavat on opittava. Kauppaan mennessä kassaa katsotaan heti silmiin tervehtien Bonjour/Bonsoir ja kaupasta lähtiessä kassaa taas katsotaan silmiin ja hyvästellään: Au Revoir (Elinan: Auvo!) Siinä välissä sitten sanotaan miljoona kertaa merzi ja silvuplee ja huidotaan käsillä eri ilmansuuntiin hymyillen. Jurottaa ei saa koskaan ja ihmiset ovatkin kaupungilla aina hyvällä tuulella. Hotellille päästyämme pidimme pienen levähdystauon, jonka aikana yritimme selvittää mihin olemme huomenna suuntaamassa. Emme kuitenkaan löytäneet hyvää paikkaa nyt, joten päätimme jäädä tänne vielä yhdeksi yöksi, jotta kerkeämme huomenna selvittämään junalippuasiat ja hotellit jostain Italian pienemmästä kaupungista. Todennäköisesti Italian pohjoisosiin suunnataan. Huomenna selviää lisää. Ja jos aikaa jää niin käymme vielä sen eläintarhan tarkastamassa. Illalla kävimme vielä nauttimassa illallisen pitkän kaavan mukaan.

T & E