Aamusta alkoi taas lähtöpuuhat. Pakattiin rinkat ja luovutettiin huone. Söimme aamupalan IBIS hotellissa ja täytyy sanoa, että oli kyllä loistava seisovapöytä. Paljon erilaisia ruokia, hilloja, leipiä ja juomia. Jopa laktoosivammaiset oli erittäin hyvin otettu huomioon. Päätimme sosialisoitua tulevaisuudessa kun aamupalapöydässä ollut mies katseli meitä kiinnostuneena koko ruokailun ajan ja tokaisi lähtiessään "auf wiedersehen". Tuli semmoinen olo, että hän olisi varmaan halunnut jutella kokoajan, mutta jurotettiin vaan ja puhuttiin keskenään. Vatsat saatiin täyteen ja lähdimme valumaan rautatieasemaa päin. Keli oli hyvä vaikka sateella ja ukkosella telkussa uhkailtiinkin.
Emme tienneet vielä asemallakaan mihin olimme menossa. Amsterdam tai Köln. Soudettiin ja huovattiin asian kanssa ja lopulta heitettiin kolikolla kohteeksi Amsterdam. Vähän jouduimme jännittämään, että pääsemmekö junaan, koska juna oli pikajuna ensimmäiselle vaihdolle asti ja ensimmäisen vaihdon tapahtuessa pikku kylässä nimeltään Osnabrück, pelkäsimme vähän jäävämme sinne jos meitä ei hyväksytä Amsterdamin junaan. Samaan junaan oli nousemassa aika paljon reppuselässä liikkuvia ihmisiä ja konnari voi evätä pääsyn jos kokee, että junassa on jo liikaa paikattomia. Juna oli kuitenkin varsin tyhjä ja saimme oikein penkillä matkustaa niinkuin ihmisetkin. Junan ikkunoista avautui hyvin samankaltainen näkymä kuin kotosuomessa. Asuintalot ja varsinkin niiden katot olivat kyllä erilaisia. Hollanti vaikuttaa olevan yhtä maaseutua luukuun ottamatta muutamaa isoa kaupunkia. Koko junamatka taittui hevosia ja lampaita katsellessa, mutta Amsterdamiin saavuttuamme ihmispaljous oli mykistävä. Kuin Stokkan hulluilla päivillä.
Kaupungin elämä vaikutti huolettomalta. Ihmiset ottivat rennosti kuppiloiden terasseilla. Liikennettä oli paljon ja kadut risteilivät sikinsokin. Vaikutelma kaupungista oli aluksi hieman ahdistava liikenteen ja ihmispaljouden sekä visuaalisen sekasorron vuoksi. eikä asiaa helpottanut se, että kirkonkellot rämähtivät soimaan omaperäsitä melodiaansa jossa ei ollut mitään sointikulkua.
Ongelmamme oli, että emme tienneet missä nukumme. Marssimme suoraan turisti-infoon, josta ostimme kaupungin kartan(2,5e!!!). Turisti-infossa oppaat olisivat mielellään etsineet ja varanneet meille hotellin 8 euron lisämaksua vastaan, mutta saimme oppaan etsimään meille ilmaiseksi sopivan hotellin. Oppaan sanojen mukaan hänen tarjoamansa hotelli oli n. 2km säteellä rautatieasemalta. Otimme osoitteen ylös ja lähimme innokkaana matkaan. Karttaa tukiessamme, huomasimme ettei hotelli ollut lähelläkään rautatieasemaa. Hotellille olisi päässyt helposti ratikalla, mutta Tommi halusi välttämättä löytää hotellin kävellen läheltä asemaa, jotta ehtisimme kiertämään keskustaa ennen keskustan liikkeiden sulkemista (Huom: sunnuntai-aukioloajat)
Kaupungissa oli erittäin vaikea suunnistaa omaperäisen kaavoituksen vuoksi, mutta valitsimme tien ja lähdimme matkaan. Hotelleita oli mielinmäärin, mutta hinta vaikutti olevan aivan keskustan alueella kohtuu korkea. Vastaan tuli kuitenkin Nova- niminen hotelli, joka ihastutti omaperäisellä ulkokuorellaan. Hotelli oli kapea, mutta korkea rakennus hieman vinoin seinin, kuten Amsterdamin katukuvaan kuuluu. Pyysimme 2 hengen huonetta, mutta saimmekin kaksikerroksisen 3 hengen huoneen. Huone oli vanha ja raihnainen, mutta mukavasti omalla tavallaan kotoisa. Huoneessa tosin oli kärpäsiä, joita Elina alkoi heti ensimmäisenä huitoa ulos ikkunasta. Kärpäsien taustalta ikkunasta avautui näköala suoraan kadulle, missä silmään pisti onnellisesti hyppelevä nuorimies, juuri ostamaansa muffinssia hellästi pidellen.
Heitettyämme tavarat hotellihuoneeseen, lähdimme pienelle tutkimusmatkalle kaupunkiympäristöön. Kiertelimme muutamia vaatekauppoja. Pienet kadut olivat houkuttelevia. Tommi lähti heti suunnistamaan innoissaan kohti punaisten lyhtyjen katua, mutta nälkä vei voiton ja pysähdyimme herkullisille pihveille pieneen katuravintolaan. Pihviaterian jälkeen alkoikin sataa rankasti. Samalla jokaisesta kadun pikkupuodista esiin työnnettiin sateenvarjoja myyntiin. Ostimme omamme ja palasimme palellen, mutta kylläisinä takaisin hotellille.
Huomenna onkin jännittävä päivä, sillä lähdemme heti aamuvarhain kohti Pariisia. Olisihan täällä toki pidempäänkin aikaa viettänyt. Kuka tietää vaikka tänne vielä palaisimmekin.
T & E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti