Päivä 8 - Napoleonin jalanjäljillä

   Huomattavasti paremmin nukutun yön jälkeen,  Elina kävi tarkastamassa paikallisen hotellin aamupalatarjonnan. Respassa oli jo kolmas uusi ihminen, joka pyysi meitä pitämään avaimen kokonaan itsellämme, kun vihdoin olimme saaneet avaimen, joka toimii huoneemme oveen. (Normaalisti huoneen avain tulee jättää respaan kun hotellista poistutaan).


   Lähdimme hotellilta noin klo 12 aikaan päämääränä Louvren museo. Museolle pääsi näppärästi suoraan meitä lähinnä olevan metrolinjaston metrolla, joten olimme melko nopeasti perillä. Saavuttuamme museolle näimme miten valtavan pit-kä jono kierteli kaukaisuuteen museon oven suulta. Jonoa katsellessa tajusimme olevamme aivan liian myöhään liikkeellä ja harmi oli suuri (ainakin Elinalla). Ulkona tuuli oli kylmä ja sade tuoksui ilmassa. Tähän säähän kun lisäsi Tommin kurisevan mahan ja molempia orastavan toilettikaipuun, oli selvää ettemme pysty jonottamaan museoon koko päivää. Siispä päätimme umpimähkään valita jonkun toisen museon lähietäisyydeltä. Valitsemamme museomme oli nimeltään Musée de l'Armée.

Louvren sisäänkäynti on tuossa lasipyramidissa. Sen edustalla mutkitteleva jono.

Jono jatkuu lähes Louvren sisäpihalle asti.

   Paikannettuamme museon kartalta lähdimme kävelemään museoa kohti samalla sitä toilettia kaivaten. Kaikkia katuja ei ollut merkitty karttaan, joten mutkittelimme hieman pikkukujilla ensin.. Lopulta kovassa tuulessa ja vesisateessa kartta ei enää jaksanut hapuilla kohmeisin sormin ja valitsimme nopeamman? reitin metrolla. Metroverkkojen selvittely vei kuitenkin hieman aikaa mm. koska asemien vaikeasti lausuttuja nimiä oli vaikea muistaa. Ei riittänyt että muisti aseman, jolla täytyi jäädä pois, vaan piti muistaa metrolinjojen päätepysäkit, ettei vahingossa mene väärään suuntaan. Useiden uudelleen tarkastuksien jälkeen kuitenkin pääsimme yhden metron vaihdon jälkeen perille. Tämä museo sijaitsi Eiffelintornin puiston toisessa päässä.

Musée de l'Armée

     Museoon maksoi 9,5 euroa sisään ja lisäksi ostimme audio-opastuksen joka maksoi 6 euroa. Kuulokkeet korvilla sitten käveltiin ympäri museota. Audio-opastus laitteet piti palauttaa 2 tunnin päästä takaisin tai muuten laitteista pantiksi annettu passi ja ajokortti jäisivät museoon. Aikaa oli siis aika niukasti. Museo on todella iso. Siellä on yli 500 000 esinettä näytillä. Vähäisen ajan vuoksi me keskityimme Napoleonin elämään, sillä se kiinnosti meitä eniten. Siispä lähdimme kulkemaan audio-oppaan neuvojen mukaan. Ensimmäinen pysähdys oli Napoleonin tarkka portretti, jonka kanssa Elina poseerasikin. Nämä asiat alkoivat kiinnostamaan kokoajan enemmän mitä pidemmälle museon kierroksella kerkesi. Kaiken kruunasi "Napoleonin hauta", joka on siis arkku rakennuksen ison, kullatun kupolin alla. Napoleon asui aikoinaan tässä samaisessa rakennuksessa ja hänen testamentissään hän toivoi, että hän ei koskaan lähde rakennuksesta tai ainakin jotain sinne päin. Ison puisen arkun sillä on vielä 4 muuta arkkua joista viimeisessä on Napoleon itse. Lisäksi rakennuksen tiloihin on haudattu Napoleonin poika ja moni muu sen ajan suuri mies. Mielenkiintoista kuunneltavaa oli. Suosittelemme jos olette Pariisissa tylsistyneenä(mitä hieman epäilen.).

Napoleonin tarkka muotokuva ja audio-opaslaitteet.

Napoleonin hauta. Maahan on kirjoitettu suurimmat taisteluvoitot.

   Museon jälkeen alkoi olla voimat lopussa ja jatkuva huono ilma ajoi meidät takaisin hotellille. Se ei kyllä haitannut, koska meidän on tarkoitus lähteä Pariisista huomenna ja kaikki oli vielä täysin auki. Emme edes tienneet mihin kaupunkiin menemme. Siispä heti ensitöiksemme aloimme etsimään hyvää kohdetta Ranskasta mihin mennä ja tulimme siihen tulokseen, että suuntaamme Lyoniin. Pariisin hotellikokemuksesta viisastuneena aloimme etsimään hotellia hieman kireämmällä seulalla. Alue missä hotelli sijaitsee sai paljon merkittävämmän roolin kuin aikaisemmin. Tutkimme internetistä Lyonin alueita ja selvitimme mihin kannattaa mennä. Se, että hotelli on aseman vieressä ei merkitse enää laisinkaan, vaan liikkumismahdollisuudet hotellilta kaupunkiin merkitsee enemmän. Olisi myös mukava, että hotellin ympäristössä ei tarvitsisi katsella vihaisia ihmisiä, yöllä ulkona liikkuminen ei epäilyttäisi ja kauppaankin voisi mennä ilman että vartija hengittää niskaan.


T & E